Early Birdietä ei ole vähään aikaan pelattu Everstillä, ehkä ei koskaan aiemmin, EB veteraanit varmaan tietävät paremmin.
Kauniina elokuun aamuna kokoonnuimme Everstin parkkipaikalle ja paikalle ilmestyi ennätysmäärä osanottajia, kokonaista 31 innokasta pelaajaa. Hieman olin ounastellut, että joku vakiojäsenistä saattaisi jäädä pois, sillä onhan Everstin takaysillä muutama pitkä väylä ja vesiesteet ja väyläbunkkerit ovat valmiina nappaamaan pelaajan pallon herkemmin kuin EB:n kotikentällä Hugolla.
Veikko Itkonen oli nyt vetovuorossa ja rutiinilla hän muodosti joukkueet ja antoi peliohjeet ja niinpä suunta otettiinkin kohti omaa aloitustiitä, jonne matka oli varsin kohtuullinen.
Eversti oli jo aamutuimaan hienossa kunnossa, viheriöt oli hoidettu eikä aamukaste haitannut puttaamista, joka on aina mielenkiintoista, kun pelataan Everstillä muutaman Hugon kierroksen jälkeen. Muutaman väylän jälkeen putit eivät enää karkailleet, sillä sellainen on ihmisen mieli, että ei se jaksa kovin kauaa katsella edestakaisin puttailua.
Parissa tunnissa joukkueiden urakka oli valmis ja siirryimme Everstin terassille aamukahvien ääreen tuloksia odottelemaan. Lyöntejä taisi tulla enemmän kuin Hugolla normaalisti, mutta jollakin on kuitenkin aina niitä vähiten, kuten tällä kertaa Ritva Salosen ja Jyrki Backlundin joukkueella 38. Omalla joukkueellani niitä oli kaksi enemmän, emmekä päässeet edes mitalisijoille tällä kertaa. Voitto olisi kyllä ollut paikallaan, sillä pallopaketti olisi mukavasti korvannut metsään ja vesiesteisiin lyömäni kolme palloa!
Matti Torkkeli
p.s. Ai niin se birdiepullo! Ennen vanhaan birdiepullo kuului melko monen pelaajan varusteisiin ja siitä otettiin ohuet siivut birdien kunniaksi. Tämä tapa lienee melkoisesti hiipunut, mutta ei kuitenkaan ole kokonaan kadonnut.
Oma birdiepullo on ollut pääasiassa lipaston laatikossa, mutta perjantain EB:ssä sellainen oli hetken aikaa mukana kierroksella.
Nimittäin väylällä 10, jolla onnistuin menettämään molemmat pallot, ensin avaus vahvalla feidillä pusikkoon ja sitten lähestyminen rinteestä viheriön vasemmalle puolelle, josta se pomppasi vasemmalle pitkään heinään. Kumpaakin etsin, vaan en löytänyt, mutta viheriön vasemmalta puolelta löytyi korkkaamaton taskumatti, olisiko ollut pikku pullo Napoleon brandyä!
Ehkä lyönnit seuraavilla väylillä hieman kärsivät, kun piti pohtia tapahtumia, jotka olivat johtaneet birdiepullon joutumiseen heinikkoon.
Oliko pullo pudonnut takataskusta palloa etsittäessä, vai heittikö pelaaja sen itse jorpakkoon epäonnistuneen birdieputin jälkeen? Vai oliko se viety sinne etukäteen seuraavaa pelikierrosta varten? Arvoitukseen saamme tuskin koskaan oikeata vastausta.
Pullo on nyt Everstin caddiemasterilta, josta sen voinee kuitata tuntomerkkejä vastaan!
